Isin mökkiunelma

Tekijä: Isi itse

  • Terveys

    Viikolla yskiessäni mietin, että tarttuiko tällä kertaa oikeasti jotain vai, mitä tällä kertaa on tekeillä. Alkaa olemaan kaksi vuotta siitä, kun oma kroppa kertoi etten ole enää nuori ja vuosia alkaa olemaan alla. Päiväkoti -arki tuo aina omat juttunsa mukanaan, vastustuskykyä rakennellaan.

    Meidän tytön kanssa on tähän asti ainakin päästy vähällä tai sitten tehty oikeita asioita, mutta esimerkkinä hän ei ole koskaan oksentanut ja sairastelut ovat olleet aika mietoja. Odotusarvohan on, että lapsia tekemällä on joku kokoajan sairas ja ripulin saa katsomalla päiväkotiin päin, mutta eipä tässä kyllä kummempia ole tapahtunut. Päiväkodin viestintä toki on omaa luokkaansa, nyt syksyllä on esimerkiksi ollut tai vähintäänkin kuultu, että liikkeellä on täitä, enterorokkoa ja mahatautia. Viime keväänä itselleni vieras tauti ”peppuangiina” aiheutti oman shownsa päiväkodin sisällä. Meille mikään näistä ei toistaiseksi ole normaalissa arjessa näkyneet, eikä tässä 2,5 vuoden varhaiskasvatus vuosien aikana flunssaa pahemmat ole osuneet, kovat on kyllä puheet olleet.

    Alkuvuosina toki muutaman kerran juuri ennen juhlapyhiä tai viikonloppua saattoi meidänkin lapsi vaikuttaa sairaalta ja jopa uloste haisi virukselta. On saattanut olla kipeä hetkellisesti, onneksi näin ei lopulta ollut, vaikka päiväkodin kuumemittari sitä näyttikin. Jännästi kotona mitattuna kuume oli laskenut ja kakka oli kiinteää. Tietenkin tätä ihmettelin päiväkodin johtajalle ja ryhmän aikuiselle, pikkuhiljaa löydettiin yhteinen mittaustulos ja tulkinta siitä, milloin tytär on kipeä ja milloin ei. Se auttoi, yllättävät nopeat kuumeilut loppuivat. Ei ole soiteltu, että tuuppa hakee.

    Päiväkodin aikuisten tauti-droppailut on siis meidän perheen osalta saatu suoralla palautteella loppumaan, vaikea sanoa onko siellä oikeasti joku kipeä joskus. Kyllä meilläkin välillä köhitään, mutta ei se juuri ole elämään vaikuttanut. Olen siis tulkinnut viestinnän enemmän hätähuutona liian vähäisenä henkilökuntana huollettaviin lapsiin nähden ja minun mielestä on idioottimaista, ettei voida vaan avoimesti viestiä, että nyt on liian vähän aikuisia katsomaan lasten perään ja käännyttää aamulla viimeiset ovelta kotiin. Varmaan siihen joku tulkinnanvarainen laki on olemassa, että kaikki on otettava sisään, mutta turvallisuus kuitenkin ennen kaikkea. Maalaisjärki käyttöön, kukaan tuskin väkisin lasta sinne tuo ja on johtamiskysymys saadaanko riittävästi ammattitaitoista väkeä riviin. Jos henkilökunnan puute on ongelma ja sitä ei saada korjattua, niin silloin pitäisi johdon katsoa peiliin.

    Omalta osaltani palaute on hyvinkin suoraa päiväkodille päin, ei kiinnostele hirveästi suodattaa, mitä ajattelen ongelmista. Niiden ratkominen on johdon tehtävä ja jos ratkaisuja ei kuulu niin johdon on vaihduttava. Työntekijöihin luotan ja heidän puolellaan olen täysin, ei ole helppo duuni, varsinkaan jos sitä ei ole mahdollista toteuttaa lain määräämissä puitteissa.

    Minä

    Kirjoittelin aikaisemmin, että avaan omaa tilannettani paremmin. Kaksi vuotta sitten oma kroppa alkoi antoi myöten, se vaikuttaa elämään tällä hetkellä jonkin verran. Pidin itseäni kuolemattomana hahmona ja erilaisia vakavia sairauksia minua vanhempien ihmisten juttuna. Kävi niin, että kaikista elimistäni sydän petti.

    En pitänyt asiaa kovin vakavana tilanteen ollessa päällä, enkä edes siinä kohtaa, kun lopulta rintaani aseteltiin sydämentahdistinta. Jokunen läheiseni sentään tajusi tilanteen vakavuuden. Kai se on hieman hankalaa itselle, kun ei tunne suoraa kipua tai näe näkyvää vauriota. Toki tahdistímen asennuksesta ja erilaisista tutkimuksista jäi näkyvät arvet, mutta ne ei enää tässä iässä niin häiritse, jos olisin ollut parikymppinen niin arpi olisi saattanut häiritä itsetuntoa.

    Minulla on siis sydänsarkoidoosi, mikä on kohtuullisen harvinainen sairaus vielä tänäkin päivänä. Aiheesta löytyy melko vähän tietoa internetistä. Suomessa aiheen ympärillä lääkäreistä tunnetuimpia hahmoja on Jukka Lehtonen ja hänen tutkittavaksi itsekin pääsin/jouduin Meilahteen lopulta. Oma sairaalareissuni alkoi siitä, kun huomasin työpäivän aikana älykellosta, että sykkeeni on normaalia alhaisempi, se pyöri silloin 35 paikkeilla. Kiinnitin asiaan huomiota, kun tulin lounaalta ja hengästyin normaalia enemmän portaissa. Kotona ihmettelin, kun syke oli edelleen alhainen ja pyysin puolisoltani älysormusta testiin, senkään tulos ei muuttunut.

    Siihen aikaan meillä oli sijoitusasunto Air Bnb -vuokralla ja lähdin normaalisti laittamaan sitä käyttökuntoon seuraavalle asukkaalle, mutta alkoi olemaan sen verran raskasta tekeminen, että otin työterveyteen yhteyttä ja sieltä ohjattiin suoraan testeihin. Röntgen, sydän ultra, verikokeita ja niiden pohjalta lähete suoraan päivystykseen. En siinä kohtaa ottanut asiaa niin vakavasti, joten ajoin auton kotiin, pakkasin yhdet kalsarit ja laturin mukaan, minkä jälkeen lähdin päivystykseen. En valmistautunut siihen, että perhe eli 1 vuotias lapsi ja koiran pentu jää viikoiksi odottamaan isää kotiin.

    Sairaalassa minut vietiin lähes suoraan sydänosastolle piuhoihin kiinni ja siitä päivittäisiin tutkimuksiin lähes kolmen viikon ajan. Sydänosasto on aika hurja paikka ihmetellä, taisin olla sillä kertaa ainoa joka pystyi itse käymään vessassa. Minulta otettiin erilaisia koepaloja sydämestä, imusolmukkeista jne. Magneettia, ulraääntä, röntgeniä, Pet TT-kuvaa ja tottakai kaikki aamut alkoivat verikokeella, tältä näytti käsi jossain kohtaa:

    Toki tuollainen pidempi aika laitoksessa myös antoi onnistumisia ja alkoi päästä tutuksi henkilökunnan kanssa, siitä oli oma etunsa normaaleihin ruoka-annoksiin nähden:

    Tarjottimelle löytyi tavaraa, kun muisti käytöstavat ja oli kiltisti. Monta kertaa muistutin itselleni, että ihan jokainen siellä on vain töissä ja he eivät ole minua tilanteeseeni ajaneet. Ne päivät, kun oli paastonnut jotain tutkimusta varten, mikä perutaan iltapäivällä olivat erityisen haastavia. Oli pakko muistaa käytöstavat, olin kuinka turhautunut omaan tilanteeseeni vaan, lopulta on kaikilla mukavampaa kun käyttäytyy. Moni unohtaa sen, minullakin huonekaveri vaihtui usein, käytös oli monilla vanhemmilla ihmisillä todella töykeää välillä henkilökuntaa kohden, yritin itse kaikin tavoin pitää hyvää henkeä yllä, se näkyi kyllä myös lopulta.

    Jotta pääsin kotiin muutaman viikon jälkeen, rintaan laitettiin sydämentahdistin kiinni. Sydänsarkoidoosi on tulehdus, joka minulla aiheutti katkoksen lyönteihin eli sydänlihas ei tulehdukseltaan ota lyöntejä vastaan (totaalikatko). Olen nyt viimeaikoina havainnut, että uusi lääkitys hieman vaikuttaa ja taitaa sydän käydä omillaan välillä.

    Minun versioni on ilmeisesti ”mukavampi”, koska se ei ole tuhonnut kudoksia, eikä tulehduksesta huolimatta sitä ole vielä ainakaan tehnyt. Tulehdusta on nyt hoidettu pitkälle toista vuotta Prednisolonilla, mikä on viime aikoina ollut uutisissa huonossa valossa. Omista kokemuksistani pystyn kyllä hyvin ymmärtämään syyt, miksi lääke on haastava. Hyödyt ovat kuitenkin suuremmat kuin haitat, joten otetaan vastaan mitä tarvitsee.

    Tauti ja koko homma itsessään aiheuttaa minulle arkeen hieman haasteita ja yleensä se näkyy siinä, että keräilen itseäni jonkin aikaa ja sitten olen lähes normaali. Pystyn siis käymään salilla tavoitteellisesti ja tehdä arkiasioita, käymään töissä ja tekemään vaativaa asiantuntijahommaa. Haaste tulee, kun sykkeen pitäisi nousta yli 150, siinä tulee tahdistin vastaan ja loppuu happi. Tahdistin on siis minulla mahdollistaja ja rajoitin samanaikaisesti. Jälleen kerran, mennään niillä mitä on annettu.

    Hyvä paha kortisoni

    Olen siis syönyt kortisonia vaihtelevilla annoksilla nyt puolitoista vuotta ja se on kyllä aiheuttanut monenlaista haastetta. Tilanteen ollessa päällä ei huomaa omassa mielessä tai tekemisessä ihmeempiä, mutta jälkikäteen mietittynä huomaa kyllä, ettei ole ollut normaali itsensä. Minullakin paino nousi kovimmilla annoksilla hetkessä yli 10 kg. Myöhemmin kun kuuri laimeni ja myös loppui hetkeksi, huomasin että en ihan positiivisemmalla mielellä ole ollut. Tilanteen ollessa päällä, en huomannut mitään, en edes sitä että paino hiipuu ylöspäin. Kun tajusin missä mennään, aloin systemaattisesti pitämään kalorit kurissa ja kulutuksen miinuksella lääkityksestä huolimatta. Siten pääsin takaisin niskan päälle ja homman omaan hallintaan.

    Minulla oli kesällä tauko kortisonista, mutta uusissa Pet-kuvissa huomattiin, ettei tulehdus ole vielä sammunut, joten kokeilussa on immunosupressiivinen lääke, minkä tukena aloitettiin uudelleen kortisoni. Nyt sitä ajetaan pikkuhiljaa alas taas, mutta huomasin kyllä jo, että varsinkin unesta kiinnisaamiseen ja myös muuten stressitasoihin ja jaksamiseen tuolla lääkkeellä on kova vaikutus. Joka tapauksessa sen hyödyt menee edelleen haittojen edelle, joten popsin sitä sen aikaa kun tarvitsee, pitää vaan pitää oma mieli lujana ja hyväksyä, ettei ole kuolematon.


    Lääkeannosten ollessa suurimmillaan tein hölmöjä ja välinpitämättömiä ratkaisuja, kuten hankin ihan uuden auton tietäen kokoajan, että teen sillä yli 20 000 € tappiota jo heti ensimmäisenä vuotena. Ilman lääkitystä tuskin näin idioottimaista ratkaisua olisin tehnyt, olen pohjimmiltani kuitenkin hyvin säästäväinen ja riskejä ennakoiva ihminen. Kovaa kamaa tuo lääke siis, onneksi itsellä ei ole mieli mustunut, kuten joillakin on julkisuudessa käynyt tai ainakin se on pysynyt valoisampana.

    Arki

    Tämän sairauden kanssa arki sujuu ihan hyvin, mutta välillä ja täysin yllättäen puhti loppuu. Voi alkaa yskittämään, hengästyttämään tai vaikka pitkään kyykyssä/kumarassa/polvillaan oleminen huippaamaan. Happi vaan ei liiku niin kuin normaalisti veren mukana.

    En tykkää valittaa tai surkutella asiaa ja varsinkin kun tietää, että tilanteet on hetkellisiä. Keräilen itseäni hetken ja koitan päästä mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Toki tämä arkeen haasteita tekee, mutta pärjätään kyllä kun tiedetään mistä on kyse. Isillä ei vaan aina ole yhtä paljon virtaa kuin ehkä jollain muulla.

    Miten tämä kaikki sitten liittyy unelmaan?

    Sairauden tullessa ilmi olen pikkuhiljaa muuttanut elämäntapoja aikaisempaa terveellisempään suuntaan ja miettinyt, mitä haluan lopulta elämältäni ja mitä olen jo saavuttanut. Aloitin vuosi tavoitteiden kirjaamisen ylös ja nyt on ensimmäinen vuosi takana, se on ollut hyvä tapa ja tulen sitä jatkamaan.

    Kuten kenelle tahansa mahdollinen vakavan sairauden puhkeaminen, niin samalla tavalla olen pitänyt myös omaa mökkiprojektiani asiana joka vain tapahtuu sitten joskus, kun on vanhempi. Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, kun on riittävän vanha ja on alettava tekemään asian eteen asioita, jos sen joskus haluaa.

    Kukaan ei tule kertomaan, että juuri nyt on se oikea hetki tehdä esimerkiksi lapsi tai rakentaa mökki, kaikki lähtee siitä että ymmärtää elämän rajallisuuden ja että asialle pitää itse jotain tehdä. Lapsenteko päätös on ollut itselleni elämän paras ja varmasti sitä tulee myös olemaan elämän loppuun asti. Muut päätökset ovat tärkeitä, jotta voi elää oman näköisensä elämän ja haluamallaan tavalla.

    Asioita tapahtuu ja ne ovat hyviä, kun tekee oikeita asioita ja menee eteenpäin. Mökin kanssa ei siis ole kiire, mutta olisi hölmöä olla tekemättä sen eteen mitään. Pala kerrallaan kun mennään eteenpäin, voi olla että asiat myös lopulta tapahtuvat nopeammin. Ainakin matkasta nauttii enemmän, kun sen eteen näkee vaivaa.

  • Realiteetit

    Jännä juttu ja todella yllättävää (sarkasmia). Pian minulla on kahden kuukauden ajalta Excelissä kaikki tulot ja menot, miinuksella mennään. Toki tuossa kesän rallatukset jonkin verran vielä painaa, mutta arki on tullut ja näkee ettei lisäinvestointeihin ole varaa juuri NYT.

    Kesän jälkeen yleensä tulee monenlaisia maksuja ajankohtaiseksi, kuten vakuutusten neljännesvuosi maksut, autoverot, päivähoitomaksut pienen tauon jälkeen, luottokorttimaksut jne. Häiritsevintä on ehkä se, että odottelen edelleen verotuspäätöstä, sen tulos määrittää olenko todellisuudessa plussalla vai miinuksella. Olen varautunut, että plussalla eli elänyt yli varojeni. Palautuksia odottelen, helpoksi en ainakaan ole tehnyt omien verojeni selvittelyä, koska joka vuosi oma päätökseni venyy viime hetkille. Verotuspäätöksessäni on sen verran erilaista muuttujaa ja vähennystä, että yleensä mennään pitkälle lokakuuhun, vaikka korjaukset teenkin ajallaan.

    Ajatukseni on siirtynyt entistä enemmän kaiken tuloihin liittyvän siirtämiseen osakeyhtiön alle, jolloin tappiot ovat tappioita ja verotus menee sen mukaan, mutta ennen kaikkea mahdollistaa suunnitelmallisuuden paremmin. Tämä kappale kuulostaa erikoiselta, mutta olisi huomattavasti helpompaa, kun voisi pitää omasta taloudestaan kirjanpitoa ja päättää miten raha liikkuu. Verotus on kuitenkin se kaikista isoin kuluerä elämässä ja siihen voi myös Suomessa vaikuttamaan. Oma työsopimukseni estää vielä jonkin aikaa tämän vaihtoehdon, mutta tulen sitä vakavasti harkitsemaan tässä matkan varrella, kun vaihtoehto tulee mahdolliseksi. Jossain kohtaa tätä todennäköisesti avaan enemmän, omistan siis osan työpaikastani ja siihen liittyy sopimukset, mitkä antavat rajat missä toimia.

    Toinen juttu, pikkuhiljaa pitäisi saada jotain konkreettista aikaan unelman eteen, vai pitäisikö kuitenkaan? Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, että minulla on tietty paikka mielessä, mutta on osoittautunut haastavaksi päästä käymään siellä. Onko koko unelma liian haastava tähän kohtaa elämää?

    Juttuhan ei ole siinä, mikä lopputulos on vaan että saa näinkin massiviisen projektin kaikkine haasteineen vietyä läpi. Kerroinkin jo omille siskoilleni, että siinä kohtaa kun meillä mökki on rakenteilla jossain, minulla todennäköisesti on jo jokin toinen projekti mietintä vaiheessa. Homman suola on siinä, että saa jotain mahdottomalta tuntuvaa konkreettisesti aikaan. Siinä kohtaa kun tämäkin unelma jossain kohtaa toteutuu, on itsestään selvää että näin sen kuuluikin mennä ja seuraava on jo tulilla. Tämä ei siis tule olemaan elämäntyö tai viimeinen tekoni, vaan yksi etappi tässä matkalla. Sitä isommaksi unelmat muuttuu, mitä vanhemmaksi tulee.

    Joka tapauksessa konkretiaa pitäisi saada aikaan ja löytää tästä arjesta mahdollisuus lähteä käymään mökkimatkan päässä. Olenkin alkanut miettimään, mikä sen pituus voi olla? Toki kun siellä on jotain valmista, sinne voi jäädä. Nyt ollaan tilanteessa, että siellä ei ole muuta kuin metsää ja on tehtävä päätös, voiko sinne tehdä yhden elämänsä isoimman taloudellisen päätöksen.

    Olen tottunut työssäni myyntijohtajana näkemään isojenkin rahasummien liikkuvan. Pelaamaan budjetilla ja näkemään kuinka paljon rahaa tarvitaan, jotta voi saada rahaa. Se tekee omasta talousajattelustani varmastikin keskiverto suomalaiseen nähden optimistisemman, pidän jotain suurempaa mahdollisempana kuin joku toinen ja olen tottunut löytämään ratkaisuja myös melko mahdottomilta vaikuttavissa tilanteissa. En henkilökohtaisesti pidä muutamaa kymmentä tuhatta isona rahana, vaikka en itse sellaista koskaan tililläni ole nähnyt. Pystyn siis johonkin asiaan uskoessani, ottamaan isonkin lainan silmiä räpäyttämättä, pelkäämättä riskejä. Sadat tuhannet eurot alkavat olemaan jo isoja summia, mutta saavutettavia. Miljoonat eurot taas vaativat jo enemmän, en pidä niitäkään mahdottomina. Kaikki on suhteellista, ongelmallisinta olisi haluta jotain, mutta pitää sitä mahdottomana.

    Menojen tarkastelun lisäksi näyttää siltä, että myös lisätuloja on tehtävä. Niitä on tehtävä hyvän verosuunnittelun avulla, varmistamalla että päätyöstä saa osaamisen ja työpanoksen mukaisen korvauksen sekä kokeilemalla erilaisia juttuja, kuten tämä blogi.

    Haaste tällä hetkellä vaikuttaa olevan, että Googlen mielestä sivuillani on sinne kuulumatonta sisältöä, enkä oikein löydä syytä sille. Muutin hieman tekstejä, toivottavasti nyt lähtee korjaantumaan ja saan mainoksia näkyviin blogiin. Näitä juttujani kirjoittaessa uskon vahvasti, että ne kiinnostavat lukijaa ja sitä kautta nuo mainokset myös tuottavat jotain.

    Kyse on omien vahvuuksien hyödyntämisestä, pidän omana vahvuutena sisällön luomista, tuskin pystyisin yhtä vakuuttavasti tuomaan asiaani esiin, vaikka video muodossa. Mentäisiin myös metsään, jos lähtisin tekemään tästä pelkästään kaupallista ja hakemaan omaa taloudellista etua. Sama homma kuin myyntityössäkin, jos ei ole aito oma itsensä ja hakee omaa etua, ei tule tulosta. Pitää aidosti olla kiinnostunut siitä, mitä tekee ja kenen kanssa, palkinto tulee silloin itsestään. Jos tekee myyntiä oma etu edellä ja kyseenalaisella arvomaailmalla, ei tule saavuttamaan mitään kestävää, tuskin tulostakaan.

    Tykkään kirjoitella näitä ajatuksiani ja tuoda rehellisesti esiin, mitä mieleen juolahtaa. Jostain syystä osaan paremmin sanoittaa asiat tekstin muotoon kuin puhumalla. Tähän mennessä olen nauttinut kirjoitella juttujani, tämä on leppoista puuhaa ja myös terapeuttista. Vaikka vielä ei mainoksen mainosta ole blogissa näkyvissä, tuskin lopetan, tämä on tietynlainen päiväkirja itselle.

    Lapsen syntymän jälkeen jätin somen käytön kokonaan pois, mutta nyt olen viime aikoina harkinnut, että tekisin blogille omat some-sivut. Syyt somen pois jättämiseen olivat silloin helpot, halusin olla enemmän läsnä, en isi joka räplää puhelinta kun lapsella on asiaa. Tätä olen jalostanut myös työasioiden suhteen, aika harvoin lapsi näkee minua tekemässä töitä puhelimella tai läppärillä. En sano että sekään on väärin, ja välillä niin on tehtävä varsinkin kun on vastuullisessa asemassa, mutta omiin arvovalintoihin voi vaikuttaa. Meillä lapsen ruutuaika on suositeltua isompi, koska se vaan helpottaa arkea ja tarvitaan omaa aikaa myös. Molemmat ollaan vastuullisessa asemassa ja välillä vaan tarvitsee pienen tauon kaikesta vastuusta. Joka tapauksessa haluan itse nyt olla mahdollisimman läsnä, koska sekin aika tulee kun isin läsnäolo häiritsee, siihen ei mene enää montaa vuotta. Isin primetime on nyt meneillään.

    Omien vahvuuksien käyttö on suotavaa ihan jokaiselle, mitä sitten tekeekään. Niiden tunnistaminen ei itselläkään ole tapahtunut ihan hetkessä. Sanoisin että ihan viime vuosina olen huomannut, mikä toimii ja miksi olen saavuttanut asiat, mitä olen tavoitellut. Olen siis ymmärtänyt, että oma päättäväisyyteni ja halu kehittyä, ovat suurimpia vahvuuksiani. Esteet tulevat oman pään sisältä, jos tulevat. Tottakai erilaisia vastaväitteitä kuulee, mutta ne kumpuavat taas puhujan omasta sisimmästä ja kannattaa jättää omaan arvoonsa. Mikä siis estäisi itseäni tienaamasta tällaisen mökkiprojektin verran vuodessa tai vaikka kuukaudessa, jos sitä tosissani haluaisin? Oma pää rajoittaa, se rajoittaa päättämästä että selvitän ja vien käytäntöön millä tavoin tienaa riittävästi. Tällaiset summat ovat mahdollisia myös suomessa, tykkään itse tehdä töitä ja asioita suomenkielellä, joten rajoitan myös sillä tapaa hieman omia ansainta mahdollisuuksia.

  • Haaveilut

    Mökin haaveilu ei ole alkanut samanaikaisesti blogin kirjoittamisen kanssa, vaan pohjatöitä asian eteen on tehty jo pidempään.

    On jo pitkälle mietitty, mihin ilmansuuntaan rannan pitää avautua ja minkälainen maasto ympärillä pitää olla. Lehtimetsään ei haaveilla punkkien sekaan, vaan hiekka-/kunttapohjaiseen mäntymetsään ja saunan terassilta pitää voida ihailla auringonlaskua eli ilta-aurinkoon.

    Järvi ei saisi myöskään olla liian pieni tai ainakaan huonovetinen, veden pitää olla kirkasta ja rannan hiekkaisaa. Minulla ei ole tarvetta hankkia isoa paattia laituriin, mutta olisi mukava soudella johonkin poukamaan ja pulahtaa siellä, mutaan tai likaiseen veteen ei ole kiva mennä uimaan. Onkiminen ja pilkkiminen olisi myös plussaa, mutta pelkkää särkeä ei ole mukava nostaa, eikä hyvät kalat huonossa vedessä myöskään viihdy.

    Tämä kaikki tietysti pitäisi löytyä puoli ilmaiseksi ja ihan maksimissaan parin tunnin ajomatkan päästä. Jos olisi valmis +300 km mökkimatkoihin, tontin valinta olisi helppoa. Nyt saa hieman etsiä. Olen valmis tulemaan vastaan järven koosta, lähistöltä on silti löydyttävä mm. Tanssilava ja karaoke, Golf kenttä tai kenttiä, mielellään isompi vesistö ja kansallispuistoa. Huomaatte varmaan, että hintalappu nousee kokoajan? Tontin hinta määrittää kuitenkin lopulta todella paljon, mitä sinne saa.

    Tutkiessa vaihtoehtoja, löysin mahdollisen paikan sekä tarjolla olevat tontit kohtuulliseen hintaan. Jos ne sattuu tarkemman tutkiskelun jälkeen olemaan huonoja, ainakin pystyn kartalta lyömään nastat kaupunkeihin joiden muodostaman kuvion sisällä paikka tulee olemaan ja antamaan itselleni aikaa paikan löytämiselle.

    Tontin valinnassa hintalappu vaikuttaa todella paljon siihen, mitä kaikkea sille on varaa rakentaa. Tässäkin halpa tarkoittaa lopulta kallista, joten tasapaino rakennettavuuden ja hinnan kanssa pitää löytyä. Kun on valmis tinkimään vesistön suuruudesta ja ettei taajaman tarvitse olla pyörämatkan päässä, mutta taksilla jos pääsisi. Kun tonttiin ei laita kymppitonneja, saa tontille enemmän. Huippusijainnilla jää asioita saamatta. Tontin maatyöt ja pihatyöt kuitenkin maksavat ja mitä haastavampi paikka, sitä kalliimmaksi ne tulevat.

    Ja mitä sinne sitten pitää saada?

    Minulle ei koskaan oikein ole riittänyt tavanomainen, esimerkiksi auton värin pitää poiketa massasta, mielellään autonkin olla muuta kuin volkkaria tai skodaa. Nykyinen asunto on ainutlaatuinen meidän taloyhtiössä, vaikka asuntoja on 96 kpl, meillä on terassi ja iso parveke, pohjakin taitaa poiketa jonkin verran muista.

    Vaatteita en ole oikein koskaan tykännyt hankkia ryhmäpaineen mukaan, omalta osaltani kouluaika sujui ilman Micmaccejä jne. Ei pidä ymmärtää väärin, yleisesti en juuri eroa muista isistä kotipihalla, mutta autossa on erikoismattaväri, kämppä on uniikki ja vaatteetkaan ei ole perus henkkamaukkaa tai mistä niitä nyt sitten hankitaankaan, uskallan hankkia vihreät lenkkarit. Vaatteet riittää, että on omaan silmään hyvännäköiset ja kropalle sopivat, en valitse sukan pituutta muodin mukaan.

    Mökki ei siis tule olemaan perinteinen harjakattoinen ja pöyreähirsinen, omien vanhempieni ja sitä vanhempien ikäluokkien unelmaa, vaan se tulee olemaan hieman poikkeava.

    Monilla on tietysti omanlaisiaan erikoisjuttuja mökeillään, mutta ne ovat yleensä aika maltillisia. Tutkiessani mökkivalmistajien sivuja, päädyin lopulta tilaamaan vain yhdeltä esitteen kotiini. Yritykset voivat esitteellä joko vahvistaa lopullisesti päätöstä tai menettää mielenkiinnon, tämä osui niin tuntumalta, tuoksultaan kuin sisällöltään. He pystyivät erottautumaan muilta ja tekemään laatumielikuvan, jota minä haluan. Laitoin jopa esitteen hyllylle odottamaan tarkempaa tutkailua, perheen räpläyksen ulottumattomiin. Valmistaja on siis jo päätetty, yritys ei sitä vielä tiedä joten palataan siihen myös myöhemmin. Sanottakoon, että mökkimalli on vielä hieman auki, mutta siinä tulee olemaan poikkeavuus, mitä harvalla uudemmistakaan mökeistä on. Jos kertoisin mikä se on, valmistaja löytyisi aika nopeasti.

    Piha ei myöskään tule olemaan perusmökkipiha, vaan siellä tulee olemaan ulkokuntosali ja leikkialue sekä muutamia muita erikoisjuttuja. Näihin katselin erilaisia ratkaisuja suoraan päiväkotien ja koulujen piharakennus ammattilaisilta, miksi ostaa massakalusteet aasiasta, kun voi hankkia suomen sääoloihin ympärivuotisesti pihalle suunnitellut varusteet? Ei tarvitse miettiä sataako ja mitä vai ei. Terassille nyt menee varmaan normaalit ratkaisut, mutta todennäköisesti pyydän sinne ylijäämä hirsistä jonkun nikkaroimaan kiinteää kalustetta ja se on uniikkia meille tehtyä.

    Pihasaunan tarvitsee olla myös jotain poikkeavaa, ainakin saunan sisällön osalta. Ulkomuoto riittää kun sopii päärakennukseen. En ole ymmärtänyt viehätystä lasiseiniin saunassa, miksi joku haluaa sellaisen? Sauna on intiimi rauhoittumisen paikka, siellä pitää olla rauhallinen ja hämärä tunnelma, ei koko maailmalle aukeava näkymä. Ikkuna saa ja pitää olla, mutta lattiasta kattoon lasiseiniä en pysty ymmärtämään.

    Saunan ja mökin lisäksi piha tulee toiminnoiltaan olemaan normaalista poikkeava ja mahdollistamaan samalla tekemistä monella tapaa. Kun tämän kokoisen projektin toteuttaa, on siitä fiksua koittaa nauttia osittain myös arkena tai mahdollistaa myös arki siellä. Jotta tulee myös pidettyä itsestä huolta, ulkokuntosali osittain katettuna on yksi haave ja myös sellainen, mikä toimii lapsen kasvaessa. Leikkipaikka ei kovin kummoinen tarvitse olla, kunhan pääsee kipeilemään, keinumaan ja puuhailemaan, ettei tule tylsää. Ulkotulipaikka, ja ylipäänsä alue pihapeleille.

    Tekoälyn hahmotelma:

    Eipä se tekoäly ihan kaikkea ymmärrä, vaikka kuinka kuvailee. Tältä ei siis näytä unelmien pihani. Kuvasta useimmiten muuttuu myös hyvät asiat, kun pyytää muokkaamaan jotain yksityiskohtaa.

    Tuo piha näyttää siltä, että rahaa saa palamaan huolella, mutta selvittelyjen jälkeen tulin siihen tulokseen, että tontti, perustukset ja pihatyöt olisivat noin kolmasosa koko budjetista.

    Lisään tänne kuvia, kun saan mainokset toimimaan blogissani. Kuvat eivät olleen käytäntöjen mukaisia aikaisemmin.

    Miten tämä kaikki saadaan?

    Ei ole helppoa, mutta ei myöskään mahdotonta. Kyse on kuitenkin lopulta siitä, miten oman ajan käyttää, paljonko siitä haluaa rahaa ja minkä verran tarvitsee. Jokaisen oma arvomaailma määrittää myös paljon, itse en ole valmis uhraamaan perhe-elämää työn teolle ja ryhtyä 90-luvun itsemurha yrittäjäksi. Aion käyttää aikani tasapainoisesti perheen ja työnteon kesken. Se ei tarkoita, etteikö tuloja voisi kasvattaa ja menoja pienentää, jotta pääsee tavoitteeseensa.

    Ensimmäinen askel on jo käynnissä, kirjaan tulot ja menot ylös exceliin, katson mitä omille rahoilleni tapahtuu ja ryhdyn sen jälkeen toimenpiteisiin. Ratkaisuja löytyy, kun miettii laatikon ulkopuolelta, aina löytyy joku joka on löytänyt ratkaisun ja pystyy auttamaan asiassa.

    Teen laskelmat urakan toteutukseen, niin etten itse osallistu tekemiseen, jolloin pystyn matkan varrella vaikuttamaan lopulliseen budjettiin enemmän tekemällä itse joitain asioita. Tuskin isompia juttuja tulen tekemään, mutta terassilautojen ruuvailua ei kannata antaa jollekin joka sitä ei halua tehdä ja laskuttaa sen mukaan.

  • Oma talous

    Ensimmäinen askel kohti käytäntöä on tietää, mihin omat eurot menee ja mistä ne tulee, vanha kunnon excel käyttöön siis.

    Nykyään jää kaikesta jälki johonkin appiin tai muuhun paikkaan, mistä löytyy helposti kuitit ja tehdyt ostokset. Oma talous on jo vuosia ollut diginä ja laskuja ei tule paperilla, joten seuraaminen on helppoa, kun vain kaiken datan kerää yhteen paikkaan.

    Esimerkiksi ruoka ostoksien kuitit kertyvät kanta-asiakas ohjelmien kautta appeihin, joten ostokset saa pilkottua hyvin näkyviin halutessaan, samoin kaikki maksuliikenne löytyy eri pankkien sovelluksista. Tiedän sitä kautta, mistä ostoksista voi karsia ja mistä ei kannata karsia. Tarkoitus ei todellakaan ole vetää säästömoodia päälle vaan, karsia pois ihan turhat vuotavat kohdat ja ottaa niistä yksi osa homman rahoittamiseen.

    Käteinen olisi kulutuksen osalta hyvä konkreettinen keino pitää homman hanskassa, kun käteinen loppuu ei ole millä ostaa, mutta omalla kohdalla toimii parhaiten excel-seuranta ja lähes reaali-aikainen päivittäminen.


    Rahoitus:

    Tämä urakka tulee maksamaan noin 350 000 € – 400 000 €, joten punalaputetut tuotteet tai ruokakaupan vaihtaminen Lidliin ei tule riittämään tähän lähivuosille. Näin menisi noin 100 vuotta rahoittaa unelma.

    Kyse on luottokelpoisuudesta ja maksukyvystä. Olennaista kokonaisuudessa on löytää kuukausitasolla rahoitukseen tarvittava summa ihan normaalista arjesta, mitä tähänkin asti on eletty ja kääntää talous plussan puolelle hallitusti. On tärkeää myös kerätä riittävä puskuri oman perheen taloudelle, esimerkiksi terveyshaasteiden tai tulojen romahtamisen varalle. Ymmärrettävästi kulut eivät loput siihen, kun koko urakka on valmis.

    Ruoka:

    Otin esimerkiksi ruokaostokset ja kyllä vain, emme ole meidän perheessä kovin paljoa joutuneet katsomaan, mitä ostoskoriin ja missä laitetaan. Toki olemme tiedostavia kuluttajia ja seurataan kilohintoja ja muita olennaisia asioita vertailtaessa, mikä on fiksua, mutta kovin kriittisesti ei tule katsottua mitä sinne ostoskoriin sujahtaa. Kuka oikeasti tarvitsee aurinkokuivattuja säilyketomaatteja jääkaappiin vanhenemaan? Meillä siis ruokaostokset perustuvat siihen, mitä tekee mieli kulloinkin ja sinne saa hukkumaan myös euroja kuukausitasolla, puhumattakaan vuosista. Ruokaa tarvitaan joka päivä, joten siellä on myös paikkoja, mistä poimia rahaa rahoitusta varten. Itse pärjäisin yhdellä ruualla monta päivää, mutta on tarkoitus toimia perheen ehdoilla.

    Syötin elokuun luvut exceliin ja kyllä vain, Lidl tulee olemaan myös meidän perheen paikka joidenkin ostosten osalta ja ruokien suunnittelua tullaan tekemään enemmän, myös määriä ja ostoskertoja voidaan tarkastella. Todennäköisesti tulen käyttämään keräilypalveluita, jotta suunnittelemattomat ostokset jäävät minimiin, kaupat hallitsevat sijoittelun ja saavat tekemään ostoksia, mitä ei tarvitse.

    Omista ruokakuluistani noin puolet menee lounaisiin ja loput perheen kanssa syömisiin, tuohon lounasosuuteen pystyy vaikuttamaan isoimmalla kädellä ja muihin ostoksiin suunnittelemalla mitä ja mistä ostetaan, sen sijaan että hetken mielijohteesta haetaan ”jotain”.

    Tavoite on, että saan ostokset keskitettyä tietyille päiville ja esimerkiksi Alepan täydennyskuitit jäävät minimiin. Vahva veikkaus, että tullaan myös suunnittelemalla syömään kotona monipuolisemmin. Sitä tietysti haluaa leikki-ikäiselle lapselle, varmaan vapautuu myös aikaa ruokailuista enemmän touhuamiseen.

    Auto:

    Erilaisia menoja ja myös tuloja on yllättävän paljon erilaisia, näitä on vuosien aikana kertynyt elintason ja varallisuuden noustessa. Osa tarpeeseen ja osa vaan itsensä ”palkitsemiseen” jostain, kuten auto.

    Auton tarpeellisuutta voi tietysti aina myydä itselleen ja läheisilleen monella tapaa, mutta onhan se turhake, jos nyt ihan oikeasti mietitään. Sellainen hankinta, mikä vie vaan hankintakulun jälkeen lisää rahaa, ei voi millään tapaa voittaa tai edes päästä omilleen.

    Aika monta matkaa pystyy pääkaupunkiseudulla samalla rahalla painamaan Boltilla ja tilaamaan ruokaostoksia kotiin kauppareissujen sijaan, mitä minullakin autoon menee kuukaudessa. Elokuun saldo esimerkiksi: 930 €. Tuon summan kun kertoo veroprosentilla ja muilla hilppeillä, mitä palkasta menee niin voi laskea paljonko omaa aikaa on myyty, että tuo on maksettu joka kuukausi. Tuossa summassahan ei ole pelkkä kuukausilyhennys ja minun tapauksessa sähköt vaan myös autopaikan kulut, latauslaitteen kk-maksut, pesut, lainan korot ja kulut jne.

    Vakuutusmaksukin tulee vasta syyskuussa realisoitumaan, lokakuussa renkaanvaihto, verot ja rengashotelli, varmaan joku huoltokin johonkin väliin? Auton toki tarvitsee mökille menoon, sinne ei julkiset kulje ovelle, joten autosta en ole luopumassa, siitä voi kuitenkin säästää.

    Auton osalta tein jo hieman liikkeitä ja onnistuin tutun kautta laittamaan vireille rahoituksen uudelleen järjestelyä. Nykyinen rahoitus on hirveän hintainen, ylimitoitettu auton arvoon nähden ja ei käytännössä lyhennä lainaa juuri yhtään. Siitä rahoituksesta on siis päästävä eroon, se ei myöskään näytä hyvältä oikeiden pankkien silmissä, kun kysellään rakennuslainaa, ainakin yllättyisin jos näyttäisi.

    Autojen ja muiden laitteiden myynnissä työskentelevien keskuudessa tietoinen temppu on ostaa auto hetkeksi liikkeelle ja myydä se takaisin uudella rahoituksella. En osaa sanoa kuinka hyvin kestää päivänvaloa, mutta menee läpi ja ei näytä ketään kiinnostavan. Homma toimii, koska laiterahoituksissa pärstäkertoimet ovat normaali eli pystyt hankkimaan auton tai muun laitteen rahoituksella itsellesi kunhan sinulla on säännölliset tulot. Hankit ihan liian kalliin laitteen, kun laitteen myyjä vaan sattuu olemaan riittävän ahne ja sinulla ostohousut.

    Suosittelen menemään ostoksille kuun viimeisenä päivänä, sellaiseen aikaan kun rahoituslaitokset ovat vielä auki. Kuun vika päivä myyjät poimivat viimeisetkin pennoset omiin bonuksiin, joten todennäköisesti joku muu on jo maksanut sinun ostoksesi kuukauden aikana, nyt lihotetaan hinnalla millä hyvänsä myyjän omaa tilipussia. Vaihtoauto ja muu laiteala kyykkää siinä kohtaa lopullisesti, kun porukka ei enää saa ylimitoitettua rahoitusta. Samalla realisoituu riskit rahoituslaitoksille. Tällä hetkellä se homma toimii niin kauan, kun joku päättääkin olla ottamatta uutta rahoitusta vanhan päälle, silloin lankeaa maksu loppukäyttäjälle. Muussa tapauksessa kaikki kikkailu ennen sitä, on jokaisen osapuolen etu: Rahoitusyhtiö saa asiakkaan ja ylihintaisen rahoituksen myytyä, liike ja myyjä saa palkkion ja ”toimistokulut” välistä ja ostaja saa halvemman rahoituksen, win win. Kunnes päättää olla ilman rahoitusta tai vaihtaa auton tai mitä vaan. Riskit realisoituu jossain kohtaa.

    No, katsotaan miten tämä menee, homma on vielä aivan auki ja liikkeelle köyhtyy tästä kikkailusta jonkin verran. Ennen kuin käytetty raha alkaa tuottamaan menee joitain kuukausia, sen jälkeen jää noin 100 € – 150 € enemmän joko lyhentää autoa tai muuten kuukaudessa rahaa. Ainakin 100€ vähemmän rahaa roskiin kuukaudessa sen jälkeen. Tavoite tässä on saada autolaina lyhenemään ja varmaan jossain kohtaa sitä enemmän onnistuu lyhentämäänkin, jotta oma luottokelpoisuus paranee. Laskin, että korko taso olisi hyvä saada tiputettua 5.11 % tasolta 1.8-2.75 % tasolle, niin lyhennystä saisi jo 20-30 % enemmän kuukaudessa.

    Autosta olen tykännyt ja rahoitusta lukuunottamatta sen kustannukset ovat pienet, toisin sanoen tiedän mitä pitää muuttaa ja varmaan tulevaisuudessa tehdä temppu uudestaan, riippuen mihin korkotasoon nyt päästään.


    Asuminen:

    Tässä päästiin vasta alkuun, asumisesta ei olla puhuttu vielä mitään. Sille ei kyllä tulla myöskään projektin aikana tekemään ihmeempiä, asunto on hyvin meille mitoitettu ja tykätään siinä olla. Korot elävät ja laina lyhenee hyvää tahtia, joten ei ole syytä muuttaa asioita.

    Pörssisähkö meillä on ja taloyhtiö netti, niissä aina kilpailutuspaikkoja ja vedenkulutusta voisi katsoa, mutta parhaiten pystyn vaikuttamaan taloyhtiön hallituksessa, siihen että vastike pysyy kurissa ja ennakoidaan kuluja hyvin.

    Tästä osiosta laskin netin nopeuden 600M—>300M vaikutus 5€ kuukaudessa, menee pari kuukautta ennen kun säästö alkaa näkymään 11.99€ kertamaksun vuoksi. Miksipä ei, osaa Elisa hinnoitella, terveisiä vaan. Liittymän vaihdoinkin jo firmasta pihalle kesällä, meni heillä puhelimessa myyntisuoritus sen verran yli ja jälkihoito ei ollut sen parempaa. DNA:lla homma toimi hyvin ja oli asiallista myös puhelimessa. Liittymä nyt täytyy riittävän usein huudattaa ylipäänsä, mutta tämä menee nyt vuoden verran ellei jokin hyper tarjous osu kohdalle.

    Varmasti tarkemmin tullaan katsomaan kodinhankintoja ja siirtämään katsetta myöhemmin itse mökin kalustamiseen, sinne saadaankin sitten uppoamaan hyviä summia. Yleensä se hintaluokka onkin yläpäässä kun löytää jotain mikä itseä miellyttää.

    Terveys:

    Terveyspuolelle minulla menee joitain kymppejä kuukausitasolla, siitä enemmän myöhemmin ja omassa osiossa, mutta yleisesti terveys ei ole paikka mistä säästetään, enemmänkin lisätään esim. ennakoivia toimia, kuten suuhygienistia ja sellaista, mikä ehkäisee tulevia kuluja.

    Harrastukset:

    Oma harrastuspuoli on melko edullista ja lapsenkin kanssa mennään vielä suht. edullisissa jutuissa, tuskin tullaan projektin aikana kovin kalliisiin juttuihin viemäänkään. Katsotaan miten kiinnostuksen kohteet alkavat muodostumaan, nyt on yksityisessä uimakoulussa käyty ja on tykännyt, tasapainona sille on ilmaista jumppakerhoa, vaihtoehtoja löytyy kyllä.

    Ravintolat, menot ja alkoholi:

    Näihin saa sitten muuten menemään rahaa ja huomaamatta. En kiellä, tykkään ottaa välillä huoletonta karaokessa, mutta harvassa on ne mahdollisuudet. Kesäisin onkin sitten monenlaista, mökki toki lopulta niitä auttaa myös karsimaan.

    Jokaiseen pyyntöön ja marraskuisiin pikkujoulujen pikkujouluihin ei ole mitään syytä lähteä, fear of missing out (fomo) on osuva termi. Ei joka viikonloppu tai edes kuukausi tarvitse päästä johonkin. Välillä sen tarvitsee oman mielenterveyden vuoksi ja tässä tapauksessa ”sen” tarkoittaa minulla hetken vapautta vastuista ja vaatimuksista, mielellään enemmän kuin yhden päivän tai sitten ennen valomerkkiä kipitetään nukkumaan, jotta pystyy vastaanottamaan sen mitä aamulla on tullakseen. Pienten lasten kanssa perheessä se on sama aamu oli arki tai ei. Kesällä on mahdollisuuksia ”vapauteen” enemmän, mutta aika nopeasti kun elokuussa arki alkaa, menee ainakin oma fokus terveelliseen elämään ja hyvään arkeen. Joku yksittäinen pikkujoulu ja siitä kohti joulua, odottelemaan kevättä. Koittaa muilla tavoin sitten pitää sosiaalista elämää yllä.


    Lemmikki:

    Meidän kääpiömäyräkoira on tullut samaan aikaan taloon kuin lapsikin keväällä 2022, kahta vauvaa hoidettiin kunnes toinen oli sisäsiisti. Tämä ei ole ensimmäinen mäyräkoira ja tiedetään, että siitä alkaa myös kulua syntymään, mitä vanhemmaksi mennään. Aikaisemmasta oppineena, hammasterveyteen kannattaa panostaa hyvissä ajoin ja käytän varmasti yhtä usein kuin itsenikin hammasputsauksessa. Ruuanlaatu on myös tärkeää pidemmän päälle, näillä välttää kuluja myöhemmin.

    Muutenhan tämä koira ainakin on pieni kooltaan ja kuluiltaan, elokuussa meni 1.39 € kakkapusseihin. Ruokaa on iso säkki ja menee vielä pari kuukautta, mutta hammasputsaus pitää varata lähiaikoina. Siihen menee pari sataa Töölön Veteirassa.

    Sijoituslainat, sijoitukset ja luottokortit:

    Tämä on sen verran laaja aihe ja oleellinen osa myös mökin rahoitusta, että varaan tälle oman osion. Täällä pyöritellään rahoituskelpoisuus kohdilleen ja järjestetään omarahoitusosuus, kun sen aika on.

    Tärkeimpänä juttuna on nyt saada luottokorttien käyttö minimiin ja lyhennettyö ne tyhjäksi/luottorajoja laskettava, jotta oma kuukausitalous tulee tasapainoon ja on plussan puolella. Tämä vaatii jonkin verran sijoitusten myymistä ja muuta toimintaa. Kun talous on tasapainossa näen paljonko tuloja on kasvatettava vai onko niitä kasvatettava. Jos on niin millaisella aikapanostuksella se tehdään ja mistä se aika otetaan.


    Montako kesää on jäljellä?

    Erika Vikman kertoo Myynnissä – kappaleessaan aiheesta osuvasti. Rahan hankkiminen on oman ajan myymistä, kun jotain ostaa niin siinä vaihtaa omaa aikaa pois. Näin 40 v korvilla se aika ei enää ole niin huolettomasti tuhlattavissa kuin nuorempana, sitä miettii tarkemmin mihin ja miten aikaa haluaa käyttää nyt ja tulevaisuudessa. Kesällä nousi yhdellä mahtavalla reissulla esiin lausahdus, ”montako kesää on jäljellä?” erään upean miehen toimesta. Terveisiä vaan Hämeenlinnaan hienolle ajattelijalle. Sitä harvempi 20 vuotiaana miettii sellaisia vai mitä?