Jännä juttu ja todella yllättävää (sarkasmia). Pian minulla on kahden kuukauden ajalta Excelissä kaikki tulot ja menot, miinuksella mennään. Toki tuossa kesän rallatukset jonkin verran vielä painaa, mutta arki on tullut ja näkee ettei lisäinvestointeihin ole varaa juuri NYT.
Kesän jälkeen yleensä tulee monenlaisia maksuja ajankohtaiseksi, kuten vakuutusten neljännesvuosi maksut, autoverot, päivähoitomaksut pienen tauon jälkeen, luottokorttimaksut jne. Häiritsevintä on ehkä se, että odottelen edelleen verotuspäätöstä, sen tulos määrittää olenko todellisuudessa plussalla vai miinuksella. Olen varautunut, että plussalla eli elänyt yli varojeni. Palautuksia odottelen, helpoksi en ainakaan ole tehnyt omien verojeni selvittelyä, koska joka vuosi oma päätökseni venyy viime hetkille. Verotuspäätöksessäni on sen verran erilaista muuttujaa ja vähennystä, että yleensä mennään pitkälle lokakuuhun, vaikka korjaukset teenkin ajallaan.
Ajatukseni on siirtynyt entistä enemmän kaiken tuloihin liittyvän siirtämiseen osakeyhtiön alle, jolloin tappiot ovat tappioita ja verotus menee sen mukaan, mutta ennen kaikkea mahdollistaa suunnitelmallisuuden paremmin. Tämä kappale kuulostaa erikoiselta, mutta olisi huomattavasti helpompaa, kun voisi pitää omasta taloudestaan kirjanpitoa ja päättää miten raha liikkuu. Verotus on kuitenkin se kaikista isoin kuluerä elämässä ja siihen voi myös Suomessa vaikuttamaan. Oma työsopimukseni estää vielä jonkin aikaa tämän vaihtoehdon, mutta tulen sitä vakavasti harkitsemaan tässä matkan varrella, kun vaihtoehto tulee mahdolliseksi. Jossain kohtaa tätä todennäköisesti avaan enemmän, omistan siis osan työpaikastani ja siihen liittyy sopimukset, mitkä antavat rajat missä toimia.
Toinen juttu, pikkuhiljaa pitäisi saada jotain konkreettista aikaan unelman eteen, vai pitäisikö kuitenkaan? Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, että minulla on tietty paikka mielessä, mutta on osoittautunut haastavaksi päästä käymään siellä. Onko koko unelma liian haastava tähän kohtaa elämää?
Juttuhan ei ole siinä, mikä lopputulos on vaan että saa näinkin massiviisen projektin kaikkine haasteineen vietyä läpi. Kerroinkin jo omille siskoilleni, että siinä kohtaa kun meillä mökki on rakenteilla jossain, minulla todennäköisesti on jo jokin toinen projekti mietintä vaiheessa. Homman suola on siinä, että saa jotain mahdottomalta tuntuvaa konkreettisesti aikaan. Siinä kohtaa kun tämäkin unelma jossain kohtaa toteutuu, on itsestään selvää että näin sen kuuluikin mennä ja seuraava on jo tulilla. Tämä ei siis tule olemaan elämäntyö tai viimeinen tekoni, vaan yksi etappi tässä matkalla. Sitä isommaksi unelmat muuttuu, mitä vanhemmaksi tulee.
Joka tapauksessa konkretiaa pitäisi saada aikaan ja löytää tästä arjesta mahdollisuus lähteä käymään mökkimatkan päässä. Olenkin alkanut miettimään, mikä sen pituus voi olla? Toki kun siellä on jotain valmista, sinne voi jäädä. Nyt ollaan tilanteessa, että siellä ei ole muuta kuin metsää ja on tehtävä päätös, voiko sinne tehdä yhden elämänsä isoimman taloudellisen päätöksen.
Olen tottunut työssäni myyntijohtajana näkemään isojenkin rahasummien liikkuvan. Pelaamaan budjetilla ja näkemään kuinka paljon rahaa tarvitaan, jotta voi saada rahaa. Se tekee omasta talousajattelustani varmastikin keskiverto suomalaiseen nähden optimistisemman, pidän jotain suurempaa mahdollisempana kuin joku toinen ja olen tottunut löytämään ratkaisuja myös melko mahdottomilta vaikuttavissa tilanteissa. En henkilökohtaisesti pidä muutamaa kymmentä tuhatta isona rahana, vaikka en itse sellaista koskaan tililläni ole nähnyt. Pystyn siis johonkin asiaan uskoessani, ottamaan isonkin lainan silmiä räpäyttämättä, pelkäämättä riskejä. Sadat tuhannet eurot alkavat olemaan jo isoja summia, mutta saavutettavia. Miljoonat eurot taas vaativat jo enemmän, en pidä niitäkään mahdottomina. Kaikki on suhteellista, ongelmallisinta olisi haluta jotain, mutta pitää sitä mahdottomana.
Menojen tarkastelun lisäksi näyttää siltä, että myös lisätuloja on tehtävä. Niitä on tehtävä hyvän verosuunnittelun avulla, varmistamalla että päätyöstä saa osaamisen ja työpanoksen mukaisen korvauksen sekä kokeilemalla erilaisia juttuja, kuten tämä blogi.
Haaste tällä hetkellä vaikuttaa olevan, että Googlen mielestä sivuillani on sinne kuulumatonta sisältöä, enkä oikein löydä syytä sille. Muutin hieman tekstejä, toivottavasti nyt lähtee korjaantumaan ja saan mainoksia näkyviin blogiin. Näitä juttujani kirjoittaessa uskon vahvasti, että ne kiinnostavat lukijaa ja sitä kautta nuo mainokset myös tuottavat jotain.
Kyse on omien vahvuuksien hyödyntämisestä, pidän omana vahvuutena sisällön luomista, tuskin pystyisin yhtä vakuuttavasti tuomaan asiaani esiin, vaikka video muodossa. Mentäisiin myös metsään, jos lähtisin tekemään tästä pelkästään kaupallista ja hakemaan omaa taloudellista etua. Sama homma kuin myyntityössäkin, jos ei ole aito oma itsensä ja hakee omaa etua, ei tule tulosta. Pitää aidosti olla kiinnostunut siitä, mitä tekee ja kenen kanssa, palkinto tulee silloin itsestään. Jos tekee myyntiä oma etu edellä ja kyseenalaisella arvomaailmalla, ei tule saavuttamaan mitään kestävää, tuskin tulostakaan.
Tykkään kirjoitella näitä ajatuksiani ja tuoda rehellisesti esiin, mitä mieleen juolahtaa. Jostain syystä osaan paremmin sanoittaa asiat tekstin muotoon kuin puhumalla. Tähän mennessä olen nauttinut kirjoitella juttujani, tämä on leppoista puuhaa ja myös terapeuttista. Vaikka vielä ei mainoksen mainosta ole blogissa näkyvissä, tuskin lopetan, tämä on tietynlainen päiväkirja itselle.
Lapsen syntymän jälkeen jätin somen käytön kokonaan pois, mutta nyt olen viime aikoina harkinnut, että tekisin blogille omat some-sivut. Syyt somen pois jättämiseen olivat silloin helpot, halusin olla enemmän läsnä, en isi joka räplää puhelinta kun lapsella on asiaa. Tätä olen jalostanut myös työasioiden suhteen, aika harvoin lapsi näkee minua tekemässä töitä puhelimella tai läppärillä. En sano että sekään on väärin, ja välillä niin on tehtävä varsinkin kun on vastuullisessa asemassa, mutta omiin arvovalintoihin voi vaikuttaa. Meillä lapsen ruutuaika on suositeltua isompi, koska se vaan helpottaa arkea ja tarvitaan omaa aikaa myös. Molemmat ollaan vastuullisessa asemassa ja välillä vaan tarvitsee pienen tauon kaikesta vastuusta. Joka tapauksessa haluan itse nyt olla mahdollisimman läsnä, koska sekin aika tulee kun isin läsnäolo häiritsee, siihen ei mene enää montaa vuotta. Isin primetime on nyt meneillään.
Omien vahvuuksien käyttö on suotavaa ihan jokaiselle, mitä sitten tekeekään. Niiden tunnistaminen ei itselläkään ole tapahtunut ihan hetkessä. Sanoisin että ihan viime vuosina olen huomannut, mikä toimii ja miksi olen saavuttanut asiat, mitä olen tavoitellut. Olen siis ymmärtänyt, että oma päättäväisyyteni ja halu kehittyä, ovat suurimpia vahvuuksiani. Esteet tulevat oman pään sisältä, jos tulevat. Tottakai erilaisia vastaväitteitä kuulee, mutta ne kumpuavat taas puhujan omasta sisimmästä ja kannattaa jättää omaan arvoonsa. Mikä siis estäisi itseäni tienaamasta tällaisen mökkiprojektin verran vuodessa tai vaikka kuukaudessa, jos sitä tosissani haluaisin? Oma pää rajoittaa, se rajoittaa päättämästä että selvitän ja vien käytäntöön millä tavoin tienaa riittävästi. Tällaiset summat ovat mahdollisia myös suomessa, tykkään itse tehdä töitä ja asioita suomenkielellä, joten rajoitan myös sillä tapaa hieman omia ansainta mahdollisuuksia.