Isin mökkiunelma

Kategoria: Talous

  • Terveys

    Viikolla yskiessäni mietin, että tarttuiko tällä kertaa oikeasti jotain vai, mitä tällä kertaa on tekeillä. Alkaa olemaan kaksi vuotta siitä, kun oma kroppa kertoi etten ole enää nuori ja vuosia alkaa olemaan alla. Päiväkoti -arki tuo aina omat juttunsa mukanaan, vastustuskykyä rakennellaan.

    Meidän tytön kanssa on tähän asti ainakin päästy vähällä tai sitten tehty oikeita asioita, mutta esimerkkinä hän ei ole koskaan oksentanut ja sairastelut ovat olleet aika mietoja. Odotusarvohan on, että lapsia tekemällä on joku kokoajan sairas ja ripulin saa katsomalla päiväkotiin päin, mutta eipä tässä kyllä kummempia ole tapahtunut. Päiväkodin viestintä toki on omaa luokkaansa, nyt syksyllä on esimerkiksi ollut tai vähintäänkin kuultu, että liikkeellä on täitä, enterorokkoa ja mahatautia. Viime keväänä itselleni vieras tauti ”peppuangiina” aiheutti oman shownsa päiväkodin sisällä. Meille mikään näistä ei toistaiseksi ole normaalissa arjessa näkyneet, eikä tässä 2,5 vuoden varhaiskasvatus vuosien aikana flunssaa pahemmat ole osuneet, kovat on kyllä puheet olleet.

    Alkuvuosina toki muutaman kerran juuri ennen juhlapyhiä tai viikonloppua saattoi meidänkin lapsi vaikuttaa sairaalta ja jopa uloste haisi virukselta. On saattanut olla kipeä hetkellisesti, onneksi näin ei lopulta ollut, vaikka päiväkodin kuumemittari sitä näyttikin. Jännästi kotona mitattuna kuume oli laskenut ja kakka oli kiinteää. Tietenkin tätä ihmettelin päiväkodin johtajalle ja ryhmän aikuiselle, pikkuhiljaa löydettiin yhteinen mittaustulos ja tulkinta siitä, milloin tytär on kipeä ja milloin ei. Se auttoi, yllättävät nopeat kuumeilut loppuivat. Ei ole soiteltu, että tuuppa hakee.

    Päiväkodin aikuisten tauti-droppailut on siis meidän perheen osalta saatu suoralla palautteella loppumaan, vaikea sanoa onko siellä oikeasti joku kipeä joskus. Kyllä meilläkin välillä köhitään, mutta ei se juuri ole elämään vaikuttanut. Olen siis tulkinnut viestinnän enemmän hätähuutona liian vähäisenä henkilökuntana huollettaviin lapsiin nähden ja minun mielestä on idioottimaista, ettei voida vaan avoimesti viestiä, että nyt on liian vähän aikuisia katsomaan lasten perään ja käännyttää aamulla viimeiset ovelta kotiin. Varmaan siihen joku tulkinnanvarainen laki on olemassa, että kaikki on otettava sisään, mutta turvallisuus kuitenkin ennen kaikkea. Maalaisjärki käyttöön, kukaan tuskin väkisin lasta sinne tuo ja on johtamiskysymys saadaanko riittävästi ammattitaitoista väkeä riviin. Jos henkilökunnan puute on ongelma ja sitä ei saada korjattua, niin silloin pitäisi johdon katsoa peiliin.

    Omalta osaltani palaute on hyvinkin suoraa päiväkodille päin, ei kiinnostele hirveästi suodattaa, mitä ajattelen ongelmista. Niiden ratkominen on johdon tehtävä ja jos ratkaisuja ei kuulu niin johdon on vaihduttava. Työntekijöihin luotan ja heidän puolellaan olen täysin, ei ole helppo duuni, varsinkaan jos sitä ei ole mahdollista toteuttaa lain määräämissä puitteissa.

    Minä

    Kirjoittelin aikaisemmin, että avaan omaa tilannettani paremmin. Kaksi vuotta sitten oma kroppa alkoi antoi myöten, se vaikuttaa elämään tällä hetkellä jonkin verran. Pidin itseäni kuolemattomana hahmona ja erilaisia vakavia sairauksia minua vanhempien ihmisten juttuna. Kävi niin, että kaikista elimistäni sydän petti.

    En pitänyt asiaa kovin vakavana tilanteen ollessa päällä, enkä edes siinä kohtaa, kun lopulta rintaani aseteltiin sydämentahdistinta. Jokunen läheiseni sentään tajusi tilanteen vakavuuden. Kai se on hieman hankalaa itselle, kun ei tunne suoraa kipua tai näe näkyvää vauriota. Toki tahdistímen asennuksesta ja erilaisista tutkimuksista jäi näkyvät arvet, mutta ne ei enää tässä iässä niin häiritse, jos olisin ollut parikymppinen niin arpi olisi saattanut häiritä itsetuntoa.

    Minulla on siis sydänsarkoidoosi, mikä on kohtuullisen harvinainen sairaus vielä tänäkin päivänä. Aiheesta löytyy melko vähän tietoa internetistä. Suomessa aiheen ympärillä lääkäreistä tunnetuimpia hahmoja on Jukka Lehtonen ja hänen tutkittavaksi itsekin pääsin/jouduin Meilahteen lopulta. Oma sairaalareissuni alkoi siitä, kun huomasin työpäivän aikana älykellosta, että sykkeeni on normaalia alhaisempi, se pyöri silloin 35 paikkeilla. Kiinnitin asiaan huomiota, kun tulin lounaalta ja hengästyin normaalia enemmän portaissa. Kotona ihmettelin, kun syke oli edelleen alhainen ja pyysin puolisoltani älysormusta testiin, senkään tulos ei muuttunut.

    Siihen aikaan meillä oli sijoitusasunto Air Bnb -vuokralla ja lähdin normaalisti laittamaan sitä käyttökuntoon seuraavalle asukkaalle, mutta alkoi olemaan sen verran raskasta tekeminen, että otin työterveyteen yhteyttä ja sieltä ohjattiin suoraan testeihin. Röntgen, sydän ultra, verikokeita ja niiden pohjalta lähete suoraan päivystykseen. En siinä kohtaa ottanut asiaa niin vakavasti, joten ajoin auton kotiin, pakkasin yhdet kalsarit ja laturin mukaan, minkä jälkeen lähdin päivystykseen. En valmistautunut siihen, että perhe eli 1 vuotias lapsi ja koiran pentu jää viikoiksi odottamaan isää kotiin.

    Sairaalassa minut vietiin lähes suoraan sydänosastolle piuhoihin kiinni ja siitä päivittäisiin tutkimuksiin lähes kolmen viikon ajan. Sydänosasto on aika hurja paikka ihmetellä, taisin olla sillä kertaa ainoa joka pystyi itse käymään vessassa. Minulta otettiin erilaisia koepaloja sydämestä, imusolmukkeista jne. Magneettia, ulraääntä, röntgeniä, Pet TT-kuvaa ja tottakai kaikki aamut alkoivat verikokeella, tältä näytti käsi jossain kohtaa:

    Toki tuollainen pidempi aika laitoksessa myös antoi onnistumisia ja alkoi päästä tutuksi henkilökunnan kanssa, siitä oli oma etunsa normaaleihin ruoka-annoksiin nähden:

    Tarjottimelle löytyi tavaraa, kun muisti käytöstavat ja oli kiltisti. Monta kertaa muistutin itselleni, että ihan jokainen siellä on vain töissä ja he eivät ole minua tilanteeseeni ajaneet. Ne päivät, kun oli paastonnut jotain tutkimusta varten, mikä perutaan iltapäivällä olivat erityisen haastavia. Oli pakko muistaa käytöstavat, olin kuinka turhautunut omaan tilanteeseeni vaan, lopulta on kaikilla mukavampaa kun käyttäytyy. Moni unohtaa sen, minullakin huonekaveri vaihtui usein, käytös oli monilla vanhemmilla ihmisillä todella töykeää välillä henkilökuntaa kohden, yritin itse kaikin tavoin pitää hyvää henkeä yllä, se näkyi kyllä myös lopulta.

    Jotta pääsin kotiin muutaman viikon jälkeen, rintaan laitettiin sydämentahdistin kiinni. Sydänsarkoidoosi on tulehdus, joka minulla aiheutti katkoksen lyönteihin eli sydänlihas ei tulehdukseltaan ota lyöntejä vastaan (totaalikatko). Olen nyt viimeaikoina havainnut, että uusi lääkitys hieman vaikuttaa ja taitaa sydän käydä omillaan välillä.

    Minun versioni on ilmeisesti ”mukavampi”, koska se ei ole tuhonnut kudoksia, eikä tulehduksesta huolimatta sitä ole vielä ainakaan tehnyt. Tulehdusta on nyt hoidettu pitkälle toista vuotta Prednisolonilla, mikä on viime aikoina ollut uutisissa huonossa valossa. Omista kokemuksistani pystyn kyllä hyvin ymmärtämään syyt, miksi lääke on haastava. Hyödyt ovat kuitenkin suuremmat kuin haitat, joten otetaan vastaan mitä tarvitsee.

    Tauti ja koko homma itsessään aiheuttaa minulle arkeen hieman haasteita ja yleensä se näkyy siinä, että keräilen itseäni jonkin aikaa ja sitten olen lähes normaali. Pystyn siis käymään salilla tavoitteellisesti ja tehdä arkiasioita, käymään töissä ja tekemään vaativaa asiantuntijahommaa. Haaste tulee, kun sykkeen pitäisi nousta yli 150, siinä tulee tahdistin vastaan ja loppuu happi. Tahdistin on siis minulla mahdollistaja ja rajoitin samanaikaisesti. Jälleen kerran, mennään niillä mitä on annettu.

    Hyvä paha kortisoni

    Olen siis syönyt kortisonia vaihtelevilla annoksilla nyt puolitoista vuotta ja se on kyllä aiheuttanut monenlaista haastetta. Tilanteen ollessa päällä ei huomaa omassa mielessä tai tekemisessä ihmeempiä, mutta jälkikäteen mietittynä huomaa kyllä, ettei ole ollut normaali itsensä. Minullakin paino nousi kovimmilla annoksilla hetkessä yli 10 kg. Myöhemmin kun kuuri laimeni ja myös loppui hetkeksi, huomasin että en ihan positiivisemmalla mielellä ole ollut. Tilanteen ollessa päällä, en huomannut mitään, en edes sitä että paino hiipuu ylöspäin. Kun tajusin missä mennään, aloin systemaattisesti pitämään kalorit kurissa ja kulutuksen miinuksella lääkityksestä huolimatta. Siten pääsin takaisin niskan päälle ja homman omaan hallintaan.

    Minulla oli kesällä tauko kortisonista, mutta uusissa Pet-kuvissa huomattiin, ettei tulehdus ole vielä sammunut, joten kokeilussa on immunosupressiivinen lääke, minkä tukena aloitettiin uudelleen kortisoni. Nyt sitä ajetaan pikkuhiljaa alas taas, mutta huomasin kyllä jo, että varsinkin unesta kiinnisaamiseen ja myös muuten stressitasoihin ja jaksamiseen tuolla lääkkeellä on kova vaikutus. Joka tapauksessa sen hyödyt menee edelleen haittojen edelle, joten popsin sitä sen aikaa kun tarvitsee, pitää vaan pitää oma mieli lujana ja hyväksyä, ettei ole kuolematon.


    Lääkeannosten ollessa suurimmillaan tein hölmöjä ja välinpitämättömiä ratkaisuja, kuten hankin ihan uuden auton tietäen kokoajan, että teen sillä yli 20 000 € tappiota jo heti ensimmäisenä vuotena. Ilman lääkitystä tuskin näin idioottimaista ratkaisua olisin tehnyt, olen pohjimmiltani kuitenkin hyvin säästäväinen ja riskejä ennakoiva ihminen. Kovaa kamaa tuo lääke siis, onneksi itsellä ei ole mieli mustunut, kuten joillakin on julkisuudessa käynyt tai ainakin se on pysynyt valoisampana.

    Arki

    Tämän sairauden kanssa arki sujuu ihan hyvin, mutta välillä ja täysin yllättäen puhti loppuu. Voi alkaa yskittämään, hengästyttämään tai vaikka pitkään kyykyssä/kumarassa/polvillaan oleminen huippaamaan. Happi vaan ei liiku niin kuin normaalisti veren mukana.

    En tykkää valittaa tai surkutella asiaa ja varsinkin kun tietää, että tilanteet on hetkellisiä. Keräilen itseäni hetken ja koitan päästä mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Toki tämä arkeen haasteita tekee, mutta pärjätään kyllä kun tiedetään mistä on kyse. Isillä ei vaan aina ole yhtä paljon virtaa kuin ehkä jollain muulla.

    Miten tämä kaikki sitten liittyy unelmaan?

    Sairauden tullessa ilmi olen pikkuhiljaa muuttanut elämäntapoja aikaisempaa terveellisempään suuntaan ja miettinyt, mitä haluan lopulta elämältäni ja mitä olen jo saavuttanut. Aloitin vuosi tavoitteiden kirjaamisen ylös ja nyt on ensimmäinen vuosi takana, se on ollut hyvä tapa ja tulen sitä jatkamaan.

    Kuten kenelle tahansa mahdollinen vakavan sairauden puhkeaminen, niin samalla tavalla olen pitänyt myös omaa mökkiprojektiani asiana joka vain tapahtuu sitten joskus, kun on vanhempi. Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, kun on riittävän vanha ja on alettava tekemään asian eteen asioita, jos sen joskus haluaa.

    Kukaan ei tule kertomaan, että juuri nyt on se oikea hetki tehdä esimerkiksi lapsi tai rakentaa mökki, kaikki lähtee siitä että ymmärtää elämän rajallisuuden ja että asialle pitää itse jotain tehdä. Lapsenteko päätös on ollut itselleni elämän paras ja varmasti sitä tulee myös olemaan elämän loppuun asti. Muut päätökset ovat tärkeitä, jotta voi elää oman näköisensä elämän ja haluamallaan tavalla.

    Asioita tapahtuu ja ne ovat hyviä, kun tekee oikeita asioita ja menee eteenpäin. Mökin kanssa ei siis ole kiire, mutta olisi hölmöä olla tekemättä sen eteen mitään. Pala kerrallaan kun mennään eteenpäin, voi olla että asiat myös lopulta tapahtuvat nopeammin. Ainakin matkasta nauttii enemmän, kun sen eteen näkee vaivaa.

  • Oma talous

    Ensimmäinen askel kohti käytäntöä on tietää, mihin omat eurot menee ja mistä ne tulee, vanha kunnon excel käyttöön siis.

    Nykyään jää kaikesta jälki johonkin appiin tai muuhun paikkaan, mistä löytyy helposti kuitit ja tehdyt ostokset. Oma talous on jo vuosia ollut diginä ja laskuja ei tule paperilla, joten seuraaminen on helppoa, kun vain kaiken datan kerää yhteen paikkaan.

    Esimerkiksi ruoka ostoksien kuitit kertyvät kanta-asiakas ohjelmien kautta appeihin, joten ostokset saa pilkottua hyvin näkyviin halutessaan, samoin kaikki maksuliikenne löytyy eri pankkien sovelluksista. Tiedän sitä kautta, mistä ostoksista voi karsia ja mistä ei kannata karsia. Tarkoitus ei todellakaan ole vetää säästömoodia päälle vaan, karsia pois ihan turhat vuotavat kohdat ja ottaa niistä yksi osa homman rahoittamiseen.

    Käteinen olisi kulutuksen osalta hyvä konkreettinen keino pitää homman hanskassa, kun käteinen loppuu ei ole millä ostaa, mutta omalla kohdalla toimii parhaiten excel-seuranta ja lähes reaali-aikainen päivittäminen.


    Rahoitus:

    Tämä urakka tulee maksamaan noin 350 000 € – 400 000 €, joten punalaputetut tuotteet tai ruokakaupan vaihtaminen Lidliin ei tule riittämään tähän lähivuosille. Näin menisi noin 100 vuotta rahoittaa unelma.

    Kyse on luottokelpoisuudesta ja maksukyvystä. Olennaista kokonaisuudessa on löytää kuukausitasolla rahoitukseen tarvittava summa ihan normaalista arjesta, mitä tähänkin asti on eletty ja kääntää talous plussan puolelle hallitusti. On tärkeää myös kerätä riittävä puskuri oman perheen taloudelle, esimerkiksi terveyshaasteiden tai tulojen romahtamisen varalle. Ymmärrettävästi kulut eivät loput siihen, kun koko urakka on valmis.

    Ruoka:

    Otin esimerkiksi ruokaostokset ja kyllä vain, emme ole meidän perheessä kovin paljoa joutuneet katsomaan, mitä ostoskoriin ja missä laitetaan. Toki olemme tiedostavia kuluttajia ja seurataan kilohintoja ja muita olennaisia asioita vertailtaessa, mikä on fiksua, mutta kovin kriittisesti ei tule katsottua mitä sinne ostoskoriin sujahtaa. Kuka oikeasti tarvitsee aurinkokuivattuja säilyketomaatteja jääkaappiin vanhenemaan? Meillä siis ruokaostokset perustuvat siihen, mitä tekee mieli kulloinkin ja sinne saa hukkumaan myös euroja kuukausitasolla, puhumattakaan vuosista. Ruokaa tarvitaan joka päivä, joten siellä on myös paikkoja, mistä poimia rahaa rahoitusta varten. Itse pärjäisin yhdellä ruualla monta päivää, mutta on tarkoitus toimia perheen ehdoilla.

    Syötin elokuun luvut exceliin ja kyllä vain, Lidl tulee olemaan myös meidän perheen paikka joidenkin ostosten osalta ja ruokien suunnittelua tullaan tekemään enemmän, myös määriä ja ostoskertoja voidaan tarkastella. Todennäköisesti tulen käyttämään keräilypalveluita, jotta suunnittelemattomat ostokset jäävät minimiin, kaupat hallitsevat sijoittelun ja saavat tekemään ostoksia, mitä ei tarvitse.

    Omista ruokakuluistani noin puolet menee lounaisiin ja loput perheen kanssa syömisiin, tuohon lounasosuuteen pystyy vaikuttamaan isoimmalla kädellä ja muihin ostoksiin suunnittelemalla mitä ja mistä ostetaan, sen sijaan että hetken mielijohteesta haetaan ”jotain”.

    Tavoite on, että saan ostokset keskitettyä tietyille päiville ja esimerkiksi Alepan täydennyskuitit jäävät minimiin. Vahva veikkaus, että tullaan myös suunnittelemalla syömään kotona monipuolisemmin. Sitä tietysti haluaa leikki-ikäiselle lapselle, varmaan vapautuu myös aikaa ruokailuista enemmän touhuamiseen.

    Auto:

    Erilaisia menoja ja myös tuloja on yllättävän paljon erilaisia, näitä on vuosien aikana kertynyt elintason ja varallisuuden noustessa. Osa tarpeeseen ja osa vaan itsensä ”palkitsemiseen” jostain, kuten auto.

    Auton tarpeellisuutta voi tietysti aina myydä itselleen ja läheisilleen monella tapaa, mutta onhan se turhake, jos nyt ihan oikeasti mietitään. Sellainen hankinta, mikä vie vaan hankintakulun jälkeen lisää rahaa, ei voi millään tapaa voittaa tai edes päästä omilleen.

    Aika monta matkaa pystyy pääkaupunkiseudulla samalla rahalla painamaan Boltilla ja tilaamaan ruokaostoksia kotiin kauppareissujen sijaan, mitä minullakin autoon menee kuukaudessa. Elokuun saldo esimerkiksi: 930 €. Tuon summan kun kertoo veroprosentilla ja muilla hilppeillä, mitä palkasta menee niin voi laskea paljonko omaa aikaa on myyty, että tuo on maksettu joka kuukausi. Tuossa summassahan ei ole pelkkä kuukausilyhennys ja minun tapauksessa sähköt vaan myös autopaikan kulut, latauslaitteen kk-maksut, pesut, lainan korot ja kulut jne.

    Vakuutusmaksukin tulee vasta syyskuussa realisoitumaan, lokakuussa renkaanvaihto, verot ja rengashotelli, varmaan joku huoltokin johonkin väliin? Auton toki tarvitsee mökille menoon, sinne ei julkiset kulje ovelle, joten autosta en ole luopumassa, siitä voi kuitenkin säästää.

    Auton osalta tein jo hieman liikkeitä ja onnistuin tutun kautta laittamaan vireille rahoituksen uudelleen järjestelyä. Nykyinen rahoitus on hirveän hintainen, ylimitoitettu auton arvoon nähden ja ei käytännössä lyhennä lainaa juuri yhtään. Siitä rahoituksesta on siis päästävä eroon, se ei myöskään näytä hyvältä oikeiden pankkien silmissä, kun kysellään rakennuslainaa, ainakin yllättyisin jos näyttäisi.

    Autojen ja muiden laitteiden myynnissä työskentelevien keskuudessa tietoinen temppu on ostaa auto hetkeksi liikkeelle ja myydä se takaisin uudella rahoituksella. En osaa sanoa kuinka hyvin kestää päivänvaloa, mutta menee läpi ja ei näytä ketään kiinnostavan. Homma toimii, koska laiterahoituksissa pärstäkertoimet ovat normaali eli pystyt hankkimaan auton tai muun laitteen rahoituksella itsellesi kunhan sinulla on säännölliset tulot. Hankit ihan liian kalliin laitteen, kun laitteen myyjä vaan sattuu olemaan riittävän ahne ja sinulla ostohousut.

    Suosittelen menemään ostoksille kuun viimeisenä päivänä, sellaiseen aikaan kun rahoituslaitokset ovat vielä auki. Kuun vika päivä myyjät poimivat viimeisetkin pennoset omiin bonuksiin, joten todennäköisesti joku muu on jo maksanut sinun ostoksesi kuukauden aikana, nyt lihotetaan hinnalla millä hyvänsä myyjän omaa tilipussia. Vaihtoauto ja muu laiteala kyykkää siinä kohtaa lopullisesti, kun porukka ei enää saa ylimitoitettua rahoitusta. Samalla realisoituu riskit rahoituslaitoksille. Tällä hetkellä se homma toimii niin kauan, kun joku päättääkin olla ottamatta uutta rahoitusta vanhan päälle, silloin lankeaa maksu loppukäyttäjälle. Muussa tapauksessa kaikki kikkailu ennen sitä, on jokaisen osapuolen etu: Rahoitusyhtiö saa asiakkaan ja ylihintaisen rahoituksen myytyä, liike ja myyjä saa palkkion ja ”toimistokulut” välistä ja ostaja saa halvemman rahoituksen, win win. Kunnes päättää olla ilman rahoitusta tai vaihtaa auton tai mitä vaan. Riskit realisoituu jossain kohtaa.

    No, katsotaan miten tämä menee, homma on vielä aivan auki ja liikkeelle köyhtyy tästä kikkailusta jonkin verran. Ennen kuin käytetty raha alkaa tuottamaan menee joitain kuukausia, sen jälkeen jää noin 100 € – 150 € enemmän joko lyhentää autoa tai muuten kuukaudessa rahaa. Ainakin 100€ vähemmän rahaa roskiin kuukaudessa sen jälkeen. Tavoite tässä on saada autolaina lyhenemään ja varmaan jossain kohtaa sitä enemmän onnistuu lyhentämäänkin, jotta oma luottokelpoisuus paranee. Laskin, että korko taso olisi hyvä saada tiputettua 5.11 % tasolta 1.8-2.75 % tasolle, niin lyhennystä saisi jo 20-30 % enemmän kuukaudessa.

    Autosta olen tykännyt ja rahoitusta lukuunottamatta sen kustannukset ovat pienet, toisin sanoen tiedän mitä pitää muuttaa ja varmaan tulevaisuudessa tehdä temppu uudestaan, riippuen mihin korkotasoon nyt päästään.


    Asuminen:

    Tässä päästiin vasta alkuun, asumisesta ei olla puhuttu vielä mitään. Sille ei kyllä tulla myöskään projektin aikana tekemään ihmeempiä, asunto on hyvin meille mitoitettu ja tykätään siinä olla. Korot elävät ja laina lyhenee hyvää tahtia, joten ei ole syytä muuttaa asioita.

    Pörssisähkö meillä on ja taloyhtiö netti, niissä aina kilpailutuspaikkoja ja vedenkulutusta voisi katsoa, mutta parhaiten pystyn vaikuttamaan taloyhtiön hallituksessa, siihen että vastike pysyy kurissa ja ennakoidaan kuluja hyvin.

    Tästä osiosta laskin netin nopeuden 600M—>300M vaikutus 5€ kuukaudessa, menee pari kuukautta ennen kun säästö alkaa näkymään 11.99€ kertamaksun vuoksi. Miksipä ei, osaa Elisa hinnoitella, terveisiä vaan. Liittymän vaihdoinkin jo firmasta pihalle kesällä, meni heillä puhelimessa myyntisuoritus sen verran yli ja jälkihoito ei ollut sen parempaa. DNA:lla homma toimi hyvin ja oli asiallista myös puhelimessa. Liittymä nyt täytyy riittävän usein huudattaa ylipäänsä, mutta tämä menee nyt vuoden verran ellei jokin hyper tarjous osu kohdalle.

    Varmasti tarkemmin tullaan katsomaan kodinhankintoja ja siirtämään katsetta myöhemmin itse mökin kalustamiseen, sinne saadaankin sitten uppoamaan hyviä summia. Yleensä se hintaluokka onkin yläpäässä kun löytää jotain mikä itseä miellyttää.

    Terveys:

    Terveyspuolelle minulla menee joitain kymppejä kuukausitasolla, siitä enemmän myöhemmin ja omassa osiossa, mutta yleisesti terveys ei ole paikka mistä säästetään, enemmänkin lisätään esim. ennakoivia toimia, kuten suuhygienistia ja sellaista, mikä ehkäisee tulevia kuluja.

    Harrastukset:

    Oma harrastuspuoli on melko edullista ja lapsenkin kanssa mennään vielä suht. edullisissa jutuissa, tuskin tullaan projektin aikana kovin kalliisiin juttuihin viemäänkään. Katsotaan miten kiinnostuksen kohteet alkavat muodostumaan, nyt on yksityisessä uimakoulussa käyty ja on tykännyt, tasapainona sille on ilmaista jumppakerhoa, vaihtoehtoja löytyy kyllä.

    Ravintolat, menot ja alkoholi:

    Näihin saa sitten muuten menemään rahaa ja huomaamatta. En kiellä, tykkään ottaa välillä huoletonta karaokessa, mutta harvassa on ne mahdollisuudet. Kesäisin onkin sitten monenlaista, mökki toki lopulta niitä auttaa myös karsimaan.

    Jokaiseen pyyntöön ja marraskuisiin pikkujoulujen pikkujouluihin ei ole mitään syytä lähteä, fear of missing out (fomo) on osuva termi. Ei joka viikonloppu tai edes kuukausi tarvitse päästä johonkin. Välillä sen tarvitsee oman mielenterveyden vuoksi ja tässä tapauksessa ”sen” tarkoittaa minulla hetken vapautta vastuista ja vaatimuksista, mielellään enemmän kuin yhden päivän tai sitten ennen valomerkkiä kipitetään nukkumaan, jotta pystyy vastaanottamaan sen mitä aamulla on tullakseen. Pienten lasten kanssa perheessä se on sama aamu oli arki tai ei. Kesällä on mahdollisuuksia ”vapauteen” enemmän, mutta aika nopeasti kun elokuussa arki alkaa, menee ainakin oma fokus terveelliseen elämään ja hyvään arkeen. Joku yksittäinen pikkujoulu ja siitä kohti joulua, odottelemaan kevättä. Koittaa muilla tavoin sitten pitää sosiaalista elämää yllä.


    Lemmikki:

    Meidän kääpiömäyräkoira on tullut samaan aikaan taloon kuin lapsikin keväällä 2022, kahta vauvaa hoidettiin kunnes toinen oli sisäsiisti. Tämä ei ole ensimmäinen mäyräkoira ja tiedetään, että siitä alkaa myös kulua syntymään, mitä vanhemmaksi mennään. Aikaisemmasta oppineena, hammasterveyteen kannattaa panostaa hyvissä ajoin ja käytän varmasti yhtä usein kuin itsenikin hammasputsauksessa. Ruuanlaatu on myös tärkeää pidemmän päälle, näillä välttää kuluja myöhemmin.

    Muutenhan tämä koira ainakin on pieni kooltaan ja kuluiltaan, elokuussa meni 1.39 € kakkapusseihin. Ruokaa on iso säkki ja menee vielä pari kuukautta, mutta hammasputsaus pitää varata lähiaikoina. Siihen menee pari sataa Töölön Veteirassa.

    Sijoituslainat, sijoitukset ja luottokortit:

    Tämä on sen verran laaja aihe ja oleellinen osa myös mökin rahoitusta, että varaan tälle oman osion. Täällä pyöritellään rahoituskelpoisuus kohdilleen ja järjestetään omarahoitusosuus, kun sen aika on.

    Tärkeimpänä juttuna on nyt saada luottokorttien käyttö minimiin ja lyhennettyö ne tyhjäksi/luottorajoja laskettava, jotta oma kuukausitalous tulee tasapainoon ja on plussan puolella. Tämä vaatii jonkin verran sijoitusten myymistä ja muuta toimintaa. Kun talous on tasapainossa näen paljonko tuloja on kasvatettava vai onko niitä kasvatettava. Jos on niin millaisella aikapanostuksella se tehdään ja mistä se aika otetaan.


    Montako kesää on jäljellä?

    Erika Vikman kertoo Myynnissä – kappaleessaan aiheesta osuvasti. Rahan hankkiminen on oman ajan myymistä, kun jotain ostaa niin siinä vaihtaa omaa aikaa pois. Näin 40 v korvilla se aika ei enää ole niin huolettomasti tuhlattavissa kuin nuorempana, sitä miettii tarkemmin mihin ja miten aikaa haluaa käyttää nyt ja tulevaisuudessa. Kesällä nousi yhdellä mahtavalla reissulla esiin lausahdus, ”montako kesää on jäljellä?” erään upean miehen toimesta. Terveisiä vaan Hämeenlinnaan hienolle ajattelijalle. Sitä harvempi 20 vuotiaana miettii sellaisia vai mitä?